Circus Helsingillä on käynyt kaikkiaan satoja vierailevia aikuisryhmiä tutustumassa sirkukseen, esimerkiksi jongleeraukseen, ilma-akrobatiaan ja tasapainolajeihin. Yhtenä sirkuslajina polttari- ja yritysporukoilla on yleensä ollut hyppiminen trampoliineilla.

Melkein aina joku ryhmästä on ensimmäistä kertaa trampoliinilla. Etenkin kilpatrampoliinilla monille tulee yllätyksenä, miten joustava ja samalla voimakas verkko on. Ja tottumattomalle on yllättävän vaikeaa aluksi hallita vartaloaan. Ensikertalaiset kiljuvat äänekkäästi,
kun liikkeelle lähtenyttä kroppaa onkin vaikea pysäyttää. Ihminen ei selvästi ole sopeutunut
jalkojen alta tuleviin voimiin. Maanjäristyksistäkin sanotaan, että ne järkyttävät mieltä pitkäksi
aikaa.

Trampoliinihyppelyssä paranevat ensin pienet lihakset, jotka tukevat keskivartaloa. Toisaalta niitä
pitää koko ajan treenata hyppimisen lisäksi. Pelkästään hyppimällä tukilihakset eivät kehity riittävästi.
Parhaita puolia trampoliinihyppimisessä onkin se, että se tuo motiivin harjoittaa muita ominaisuuksia, lähinnä voimaa ja notkeutta. Monissa tempuissa kropan pitää esimerkiksi taipua vähintään suorakulmaan.

Juoksemalla voi saada itsensä täysin uuvuksiin muutamissa kymmenissä sekunneissa.
Trampoliinilla se ei onnistu yhtä helposti – eikä se tietysti ole tarkoituskaan. Akrobatia on
taitolaji, jonka kuluttavuus ja tehokkuus perustuvat toistoihin ja harjoittelun vaatimaan aikaan. Akrobatian räjähtäviä suorituksia ei myöskään ole mahdollista tehdä kovin pitkään ilman palautuksia. Lisäksi aikaa on annettava liikkeiden läpikäymiselle ja ”mallailulle”. Monet liikkeet kannattaa myös purkaa valmistaviksi apuliikkeiksi.

Jos haluaa vain kuntoilla trampoliinilla ilman akrobaattisia tavoitteita, se voi muodostua lopulta aika tylsäksi. Toisaalta mielekkäitä ei-akrobaattisia liikkeitä on runsaasti. Esimerkiksi jalkojen erilaiset heitot ilmassa, kerä-, taitto- ja kasakkahypyt, ovat erinomaisia harjoitteita. Lisäksi trampoliinilla ei tarvitse hyppiä vain jaloillaan: selällään pomppinen on hyvää treeniä keskivartalolle. Trampoliini toimii myös lämmittelynä ennen voimaharjoittelua.

Aloittelijalle vaarallisia hyppyjä on hyppääminen pelkkien polvien varaan. Siinä asennossa on vaikea
jännittää vatsalihaksia riittävästi, jolloin selkä saattaa niksahtaa. Vaaratilanteita tulee myös siinä vaiheessa, kun
on jo tehnyt onnistuneita voltteja, mutta sitten säikähtää ilmassa, eikä pyöritäkään volttia loppuun. Voltin
perumisia sattuu uran alussa käytännössä kaikille.

Jos trampoliiniverkon reiät ovat suuria, on parasta pitää sukat tai tossut jalassa. Joskus
varpaat tai varpaankynnet saattavat nimittäin vääntyä rei’issä, etenkin pienillä lapsilla. Jos trampoliini on löysä,
sillä uskaltaa aluksi tehdä helpommin uusia akrobatialiikkeitä. Trampoliiniverkon päälle kannattaakin toisinaan
laittaa vielä joku ohut pehmike, esimerkiksi vanha petauspatja.